Bestikseni Johanna ja minä olemme tietyllä tavalla todella samanlaisia ja tietyllä tavalla todella erilaisia. Yksi asia mistä olemme kuitenkin aina olleet samaa mieltä ja jota olemme kunnioittaneet koko ystävyytemme ajan, on se, että jos lupaa jotain, lupaus pidetään. No matter what. Milloin se lupaus täytetään, on tosin aivan toinen asia, josta emme ole olleet niin tarkkoja. Kunhan se täytetään joskus. Pisin ikinä pidetty lupaus oli kun 13-vuotiaina päätimme, että Johanna tulisi jonain päivänä meidän mökille Pohjois-Karjalaan vierailemaan. Viime viikolla, 18 vuoden jälkeen, lupaus toteutui.

Kahden ja puolen päivän ajan sain vihdoin näyttää Johannalle ja hänen poikaystävälleen kaikki ne asiat, jotka ovat antaneet Pohjois-Karjalalle vakituisen paikan sydämessäni. Tänään haluan jakaa yhden niistä blogissa, nimittäin vierailu upeaan Kolin kansallispuistoon. Kolille, eli Pohjois-Karjalan korkeimmalle vaaralle, voi ylpeänä viedä minkä turistin tahansa ja olla varma siitä, että elämys on kyseiselle henkilölle unohtumaton.

Kolin korkeimmalta huipulta, Ukkokolilta, avautuu aivan mieletön näkymä Pieliselle ja sitä ympäröivän Pohjois-Karjalan luonnonmaiseman yli. Täällä Suomen luonto näyttää parhaimpia puoliaan 365 päivää vuodessa, säässä kuin säässä. Koli on aina yhtä kaunis, oli se aurinkoinen ja vihreä, kylmä ja luminen tai, kuten meille tällä kertaa kävi, sumuinen ja mystinen. Joten, jos ikinä satut matkustamaan Suomen idässä, pysähtyminen Kolilla kannattaa aina tehdä, oli vuodenaika mikä tahansa. Vaellusreittejä on kaiken pituisia, josta tie Ukkokolille on lyhin. Minkä tahansa pituisen reitin valitset, kannattaa myös ehdottomasti varata tarpeeksi aikaa vaelluksen jälkeen Koli Relax Spa -maisemakylpylälle. Mikään ei rentouta väsyneitä lihaksia kuin poreallas ja lasi kuplivaa.