Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joulu! Meillä päin, täällä Pohjois-Karjalassa, joulun vietto sujui kuten pitääkin, rauhallisin merkein perheen ja rakkaimpien kanssa. Oli ulkoilua, joulupuuroa (vaikka minä en puuroa syökään), joulusaunaa, illallispöydän kattamista, liian paljon hyvää ruokaa, lahjojen avaamista ja lautapelien pelaamista. Ja kaiken tämän kruunasi meidän oma aivan uskomaton talvimaailma, joka oli levittänyt valkoisen viittansa koko pihan, kylän ja seudun ylle.

Vaikka ylitämme aina lumirajan viimeistään tuntia ennen landelle tuloa, kun ajamme tänne Helsingistä, en kyllä muista milloin olisin viimeksi nähnyt täällä näin paljon lunta jo jouluna. Puhun yli metrin syvyisistä isoista lumipelloista, joiden reunaa ei valkoista lumitaivasta vasten edes huomaa. Puhun kuusenoksista, jotka ovat niin lumen peitossa, että ne näyttävät enemmän valkoisilta kuin vihreiltä. Puhun kokonaisen seudun taloista, jotka ovat kaikki muuttuneet sametin valkoisiksi. Ja lisää vain tulee, joka ikinen päivä. Mutta, koska meillä ei sitä todellakaan ole mitään vastaan eikä ole mihinkään minne pitäisi lumipyryn keskellä mennä, en voi muuta kuin lainata Dean Martinin sanoja ”Let it snow! Let it snow! Let it snow!”.