Käännyn edestakaisin sohvalla, mutta mikään asento ei oikein tunnu mukavalta. Haluaisin teoriassa tehdä jotain, mutta totuus on, että en jaksa nousta sohvalta. Aloitan uutta sarjaa, mutta en jaksa keskittyä tarinaan edes kymmenen minuuttia ja vaihdan ohjelmaa. Sama juttu. Näin jatkan yli tunnin. Päädyn loppujen lopuksi kuitenkin kuvaamaan pari työprojektia Olegin kanssa. Oleg on tyytyväinen tulokseen, minä en ole asiasta yhtä varma. Ei tuntunut hyvältä. Käymme kuvausten jälkeen lounaalla, enkä osaa päättää haluanko burgerin vai rapuleivän. Olegin valittua minulle burgerin hän istahtaa viereeni ja esittää minulle yhden hyvin validin kysymyksen; mikä sinua oikein vaivaa?

”Ei mikään” tai ”En tiedä”. Kumpikin vastaus on oikein. Ei minua oikein mikään sinänsä vaivaa, mutta samalla en tiedä mistä moinen levoton olo tulee. Ehkä olen nukkunut huonosti. Ehkä kaksi kuukautta jooga- ja tanssitreenejäni rajoittanut reisi- ja selkävamma alkaa pikkuhiljaa mennä hermoilleni. Ehkä PMS-oireet ovat alkaneet etuajassa. Ehkä ei mitään. Jatkamme kuvauksia vielä hetken lounaan jälkeen ja kotimatkalla levoton fiilis onkin jo hävinnyt. Ottamamme kuvatkin näyttävät ihan kivoilta nyt kun niitä koneelta uudestaan katselen.

Tällaiset levottomat päivät eivät onneksi ole hyvin yleisiä, mutta välillä niitä sattuu enkä koskaan oikein osaa sanoa mistä tai miksi ne tulevat. Olen kuitenkin vuosien aikana oppinut olemaan analysoimatta niitä liika eikä ne yleensä hirveen kauan kestäkään. Sitä paitsi, tiedän vedenkestävän keinon, jota käyttää, jos levottomuuteni ei näytä haluavan poistua. Alan suunnittelemaan seuraavaa lomamatkaani. Toimii aina!