Joka vuosi on sama asia. Vaikka olisin ollut monta viikkoa poissa töistä, se kunnon kesälomafiilis tulee vasta siinä hetkenä kun pääsen nauttimaan aamukahvista Pohjois-Karjalassa sijaitsevan mökkipihamme aitan terassille. Täällä olen istunut aamuisin joka ikinen kesä lapsesta saakka joko yksin, vanhempieni, veljeni, tätini, serkkuni tai poikaystäväni kanssa ja nauttinut aamuauringon lämmöstä.

Täällä luonto ei ole mukautunut elämään meidän ympärille, vaan me olemme mukautuneet elämään luonnon keskelle.

Minulle kesä tarkoittaa kaikki ne äänet, ne värit ja ne tuoksut, jotka Pohjois-Karjalan luonto tarjoaa vuosi vuoden jälkeen. Täällä luonto tuntuu jotenkin elävän omaa elämää täysin meistä ihmisistä välittämättä eri tavalla kuin etelässä. Täällä luonto ei ole mukautunut elämään meidän ympärille, vaan me olemme mukautuneet elämään luonnon keskelle. Ja, jos sen joskus pääsemme unohtamaan edes hetkeksi peltojemme reunoissa tassuttelevat karhut ja hiljaa hiippailevat sudet muistuttavat meitä nopeasti siitä miten asianlaita oikeasti on.