Olen todella määrätietoinen luonteeltani. Jos olen päättänyt tehdä jotain, oppia jotain uutta tai päästä mihin tahansa tavoitteeseen en lopeta ennen kun olen onnistunut tehtävässäni. Tämä pätee yhtä hyvin työjuttuihin, blogiin kuin harrastuksiini. Menen vaikka läpi harmaan kiven hampaat irvessä, kunnes lopputulos on saavutettu. Moni varmaan ajattelisi tätä hyvänä ominaisuutena ja tietyllä tavallahan se näin on, että ei anna periksi vaan jatkaa maalin asti no matter what. Välillä puskeminen ja jaksaminen ovat juuri mitä tarvitsemme päästäksemme eteenpäin ja kohti unelmiamme, mutta ei aina. Päättäväisyys kääntyy itseään vastaan jos ei tajua milloin on hyvä puskea ja milloin on aika pysähtyä. Minä en tätä eroa tiedä, ja tietämättömyyden hinta voi välillä olla aika kallis.

Viimeisin oppitunti päättäväisyyden hinnasta annettiin minulle niin äskettäin kuin viime viikolla. Tällä kertaa loppulaskuun mahtui yhdet röntgenkuvat, yökipsi ja monen viikon täydellinen jooga- ja tanssikielto. Kyseessä on siis lihastulehdus käsivarressa, joka on tullut liiallisesta käsienseisonnasta. En osaa enää edes laske kuinka monta repeämää, lihastulehdusta, polvi-, selkä, ja olkapäävammaa minulla on vuosien aika ollut juuri sen takia, että en ole tajunnut pysähtyä lepäämään kun siihen olisi ollut tarvetta. Ja pahin on, että toistan samaa virhettä uudestaan ja uudestaan.

Seison kyllä käsillä joka päivä ainakin kerran, mutta korkeintaan viisi minuuttia yhteensä. Nyt olin kuitenkin päättänyt parantaa asentoani sen verran, että pääsisin siihen hallitusti ja lihasvoimalla (ei vauhdilla kuten aikaisemmin), joten ilmoittauduin neljän tunnin käsienseisonta tiiviskurssille. Eli viidestä minuutista päivässä siirryin nyt neljään tuntiin kahdessa päivässä. Fiksu ihminen tajuisi tässä vaiheessa, että nyt pitää ottaa todella rauhallisesti ja tarkastella jaksamista tiivarin aikana, mutta en minä. Minähän vedin ihan täysillä molemmat päivät ja treenasin sen lisäksi vielä kotona illalla. Enkä lopettanut siihen. Käsivarteni olisi ehkä jopa selvinnyt tiivariviikonlopusta, ellen olisi seuraavalla viikolla vielä kaiken käsienseisonnan päälle vetänyt parit tanssitreenit, josta suurin osa vietettiin lattialla paino käsillä. Ja eihän se jo valmiiksi ylirasittunut käsivarsi sitä sitten enää kestänyt ja lopputulos on mikä on. Nyt en pääse tanssimaan pariin viikkoon puhumattakaan joogaamisesta. Jos olisin vaan tajunnut levätä..