Viime viikolla tein jotain, mitä en ole koskaan ennen elämässäni tehnyt. Varasin lomamatkan Malagaan – yksin. Vaikka matkustan paljon työni puolesta ja olen tottunut lentämään yksin ja nukkumaan hotellihuoneissa yksin tämä oli kuitenkin aivan uusi kokemus minulle. Työmatkoilla minulla on aina täysi päiväjärjestys aamusta iltaan ja ruokailuseuraa sekä lounaalla että illallisella. Tällä kertaa joutuisin tekemään kaiken yksin, niin päivän ohjelmat kuin ulkona syömiset. Miksi sitten tällainen päätös ja miten matka meni?

Valitsin Malagan matkakohteeksi monesta syystä. Ensinäkin, en ollut koskaan viettänyt aikaa Malagassa ennen, vaikka lentokenttä ja juna-asema ovatkin tulleet enemmän kuin tutuiksi vuosien varrella. Toiseksi, halusin matkustaa paikkaan, jossa olisi sekä kaupunkia että rantaa sekä oikein hyvää ruokaa. Halusin myös päästä puhumaan espanjaa, joten Malaga tuntui kaikin tavoin hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin kun päätin satsata myös asumiseen ja buukkasin itselleni vähän tavallista ylellisemmän hotellin, Grand Hotel Miramar. Joskushan sitä voi itselleen suoda, eikö vain? 🙂

Kaiken kaikkiaan matka meni kyllä aivan nappiin. Nautin välillä siitä, että saan päättä aikataulustani itse ja voin tehdä just niin kuin minä haluan juuri siinä hetkessä. Kolme päivää meni siksi loppujen lopuksi aika nopeasti. Makasin hotellin poolilla, kävelin ympäri Malagan vanhaa kaupunkia, istahdin kahville tai drinkille missä milloinkin, kiertelin kauppoja, tutustuin kaupungin nähtävyyksiin ja ennen kaikkea, söin todella, todella hyvin. Olin saanut ravintolavinkkejä kavereiltani ennen matkaa, joten jokainen ateria, sekä lounas että illallinen, oli kuin pieni juhlahetki. Ainoa miinus koko matkalla oli illallisseuran puute.

Vaikka illallisravintolat olivat mitä parhaimpia, huomasin siinä yksin istuessani, että kaipasin juttuseuraa. Olin tietysti jutellut tarjoilijoiden, myyjien ja hotellityöntekijöiden kanssa päivällä, mutta ne olivat vaan lyhyitä keskusteluja käytännön asioista, Suomesta tai espanjanosaamisestani. Illan tullessa halusin kertoa perusteellisemmin kaikista päivän tapahtumista ja näkemistäni asioista jollekin. Tämä oli yleensä se vaihe päivässä, kun Olegin whatsapp alkoi täyttymään matkakuvista ja viesteistä. Matkan viimeisenä päivänä sain kuitenkin ilokseni lounasseuraa ihanalta Essiltä (@ESSIESOPHIE)​, joka oli saapunut Malagaan edellisenä yönä.