Sokerirasituskoe

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet tämän syksyn, ja itse asiassa koko raskauden, kiireisimmät viikot. Olemme muuttaneet uuteen asuntoon, enkä ole ehtinyt keskittyä mihinkään muuhun kuin töihin ja muuttoon koko puolentoista viikon aikana. Päivät ovat venyneet aamuseitsemästä iltakahteentoista asti ja kuitenkin aikaa ei ole tuntunut olevan riittävästi. Olemme juosseet edes takaisin suurin piirtein kaikkiin isoihin kalusteliikkeisiin, Bauhausiin, Ikeaan ja K-Rautaan. Vanha asunto on siivottu samalla, kun uudessa on vallannut täysi kaaos. Tilannetta hankaloitti myös se, että en saa raskauden takia itse nostaa enkä kantaa melkein mitään. Eli jouduin koko ajan pyytämään Olegia tai vanhempiani siirtämään ja kantamaan asioita paikasta paikkaan. Kaiken lisäksi sekä ensimmäinen äitiyspoliklinikkakäynti että sokerirasituskoe sattuivat myös tälle ajalle. Ilman vanhempieni ja Olegin äidin apua emme olisi ikinä selvinneet. Onneksi alkaa nyt vihdoin näkyä valoa tunnelissa.

Muutto

Muutto

Vaikka olimme valmistelleet muuttoa jo monta viikkoa ennen itse muuttopäivää mm. pakkaamalla tavaroita muuttolaatikoihin ja tilanneet muuttomiehet huonekalujen ja tavaroiden siirtämiseen, tekemistä oli kuitenkin enemmän, kuin olisin voinut kuvitellakaan. Olen pohjimmiltani kontrollifriikki ja perfektionisti ja hermostun silloin, kun tuntuu, että ympärilläni valtaa kontrolloimaton kaaos. Halusin siksi saada paikat uudessa asunnossa niin hyvin kuntoon, kuin mahdollista niin nopeassa ajassa, kuin mahdollista, että pystyisin sitten rauhassa keskittymään vauvojen huoneen sisustamiseen ja vauvatarvikkeiden hankkimiseen. Emme nimittäin ole ostaneet vielä yhtään mitään tarpeellista, kuten rattaita, sänkyjä, vaatteita, turvaistuimia ym. mikä kieltämättä on alkanut jo vähän stressata. Vaikka voin nyt tällä hetkellä todella hyvin ja energiaa on melkein ollut enemmän kuin Olegilla, tilanne voi olla aivan erilainen jo kuukauden tai jo parin viikon päästä.

Itse asunnossa ei onneksi tarvinnut tehdä mitään suurta remonttia. Putket on tehty neljä vuotta sitten, jolloin edellinen omistaja laittoi myös viimeisen päälle sekä keittiön, vessan, kylpyhuoneen että saunan. Ainoat asiat, mitä halusimme muuttaa, oli maalata yksi makuuhuoneen seinistä sekä laittaa keittiön välitason uusiksi. Seinän maalaaminen edellytti kuitenkin lukuisia käyntejä Bauhausissa ja K-Raudassa sekä jonkin verran pientä säheltämistä itse maalaamisessa. Keittiötason uusiminen taas vielä enemmän juoksentelua ja säheltämistä ennen, kun löysimme haluamamme materiaalit ja työntekijän. Nyt makkarin seinä näyttää juuri sellaiselta, miltä olin kuvitellut ja keittiön välitason vaihto pitäisi olla jo huomenna valmis.

Muutto

Tavarat ovat myös alkaneet löytää paikoilleen ja olemme saaneet kaikki muuttolaatikot purettua ja palautettua. Jotkut vanhat huonekalut eivät väriltään tai muodoltaan sopineet uuteen asuntoon, joten jouduimme hankkimaan sekä uuden ruokapöydän, uuden tv:n (tästä Oleg oli erityisen innoissaan) ja uuden olohuoneen pöydän (tästä taas minä olin erityisen innoissani). Koska uudessa asunnossa on runsaasti enemmän neliöitä kuin vanhassa, joudumme vielä ostamaan pari uutta huonekalua, kuten kirjahyllyn ja nojatuolin. Kirjahyllyä odotellessa vauvojen huone toimii säilytystilana, joten yritämme saada sen mahdollisimman nopeasti hankittua, kunhan vaan ruokapöytä saapuu marraskuun lopussa. Kirjahyllyn koko ja väri riippuu nimittäin vähän siitä, miten uusi ruokapöytä tulee asettumaan paikoilleen. Suurilta osin asunto alkaa kuitenkin näyttää kodilta eikä tunnu enää siltä, että elän kaaoksen keskellä. Puolentoista viikon raataminen on siis ehdottomasti kannattanut. Asunnon esittely blogissa saa kuitenkin vielä odottaa hetken, kunnes loput huonekaluista ovat saapuneet ja taulut ovat seinällä.

Sokerirasituskoe

Äitiyspoliklinikkakäynti ja sokerirasituskoe

Ja mitä tulee raskauteen voin, kuten yllä jo mainitsinkin, todella hyvin. Kävimme maanantaina ensimmäisellä äitiyspoliklinikan lääkärikäynnillä, jossa tullaan nyt jatkossa käymään ensin neljän viikon välein ja sitten kahden viikon välein. Seurantakäynneillä katsotaan vauvojen tilannetta, että he kasvavat samaan tahtiin, että molemmilla on riittävästi lapsivettä ym. sekä seurataan kohdunkaulakanavaa, että sisäsuu ei avaudu eikä kanava lyhene. Eilisen käynnin perusteella kaikki oli enemmän kuin hyvin tällä hetkellä eikä ole tarvetta vuodelepoon. Saan jatkaa ”normaalia” elämää oman voinnin mukaan. Ultrakäynnit jännittävät aina, joten olo on nyt jälkeenpäin todella helpottunut.

Kävin myös tänä aamuna sokerirasituskokeessa, joka tehdään melkein kaikille ensisynnyttäjille. Kokeella selvitetään raskausdiabeteksen mahdollisuutta kolmen verikokeen sarjalla. Ensimmäinen verikoe, eli nollanäyte, otetaan heti paikalle saapuessa, jonka jälkeen juodaan noin 2 dl todella makeaa glukoosinestettä. Tätä ennen tulee olla syömättä 10-14 tuntia, joten koe tehdään melkein aina varhain aamulla. Itselläni oli aika klo 7.50. Glukoosinesteen jälkeen odotetaan tunti, jolloin otetaan toinen veriko. Sitten odotetaan taas tunti, jonka jälkeen otetaan kolmas ja viimeinen verikoe. Kahden viimeisen verikokeen sokeriarvoja verrataan nollanäytteen tulokseen ja jos arvot ylittävät määritellyt rajat, on kyseessä raskausdiabetes.

Sokerirasituskoetta pidetään yleensä epämiellyttävänä, kun siinä joutuu vetämään sokerilitkua suoraan tyhjään vatsaan. Monelle tulee paha olo ja jotkut jopa oksentavat. Itselläni koe sujui kuitenkin todella hyvin. Tuli vaan pikkasen paha olo alussa, mutta se hävisi sitten heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Glukoosinestekään ei ällöttänyt minua, mitä olin vähän pelännyt. Ei sen juominen mitenkään super mieluisaa ollut, mutta se muistutti minua vähän lapsuuden Trip-mehuista, mikä auttoi. Omat tulokseni saapuvat ehkä tänään illalla, mutta viimeistään huomenna, joten saan jännittää niitä vielä hetken. Onneksi täällä kotona riittää vielä sen verran tekemistä, että saan ajatukseni pidettyä muualla tuloksia odotellessa. 🙂

Ps. Kuvat ovat viimeiset kuvat, mitä edimme ottaa ennen muuttoa vielä Töölössä asuessa..