Muutto

Vähän yli vuosi sitten postilaatikostamme tipahti vähemmän mukava, mutta odotettu, tiedote. Taloyhtiöömme tulisi putkiremppa ja pari kuukautta myöhemmin speksit olivat selvät. Remppa kestäisi kaiken kaikkiaan vuoden ja tämän aikana asunnot olisivat asumiskelvottomia jopa neljä kuukautta. Mietimme jonkin aikaa eri vaihtoehtoja ja, vaikka asunnon myyminen 11 vuoden jälkeen tuntui haikealta, tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että se olisi meille se oikea päätös. Kun pari kuukautta myöhemmin saimme tietää, että meille on tulossa perheenlisäystä, emme epäröineet enää hetkeäkään. Asunto oli myytävä. Mihin me muuttaisimme, oli sen sijaan aivan toinen kysymys.

Muutto

Oleg oli alusta alkaen sitä mieltä, että meidän kannattaisi muuttaa vähän keskustan ulkopuolelle, jonkin rivitaloasuntoon. Itse en ollut yhtä varma asiasta ja aloin sen sijaan uneksimaan uudesta ja ehkä vähän aiempaa isommasta kaupunkiasunnosta. Kun omalle kämpälle sitten yhtäkkiä löytyi ostaja emmekä olleet päässeet asunnonetsinnässämme eteenpäin, aloimme sen sijaan miettimään vuokra-asunnon ottamista pariksi vuodeksi. Maanantaina 22.7. tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai taas kaikki suunnitelmat menemään uusiksi.

Mutto

Oli varhaisultran aika ja, jos olette aikaisempia postauksiani lukeneet, tiedätte jo mitä siellä selvisi. Saimme siis tietää, että odotamme kaksosia. Ei kestänyt kauan sen tapaamisen jälkeen ennen kuin ilmoitin Olegille, että olin valmis katsomaan rivitaloasuntoja. Nyt en enää voinut, enkä halunnut, tinkiä neliöistä, parvekkeesta tai pihasta, vaan näistä asioista tuli enemmänkin ehtoja. Ja kyllähän se auttaa asunnon etsinnässä, kun tietää mitä etsiä. Kolme viikkoa myöhemmin uusi asunto oli löydetty emmekä tarvinneet tinkiä yhdestäkään yllä olevista ehdoistamme. Ja mikä parasta, keskustaan pääsee 15 minuutissa.

Muutto

Nyt, kun muutto häämöttää alle kahden viikon päässä, on pakko myöntää, että jännittää. Olen niin tottunut kerrostaloelämään ja siihen, että kaikki palvelut ovat lähellä ja kaikki kulkuvälineet melkein suoraan kotioven edessä. Mitä jos en viihdykään? Mitä jos olo käy levottomaksi? Mitä jos aika käy pitkäksi? Panikoin hetken, mutta sitten muistan taas koko syyn kyseisen paikan valintaan. Kaksosten kanssa aika ei varmaankaan käy pitkäksi. Sitä paitsi sekä Olegin äiti että minun vanhempani asuvat siellä lähellä. Ja kyllä minä mieluummin merta katselen omasta makuuhuoneen ikkunastani, kuin kerrostaloja.

Ps. Lupaan kertoa enemmän uudesta asunnosta, sisustuksesta ym. muuton jälkeen!