Raskausoireet alkuraskaus

Jokainen nainen kokee raskauden eri tavalla. Jotkut saavat ensimmäiset raskausoireensa jo ennen kuukautisten poisjäämistä, kun taas toiset saattavat pärjätä koko raskauden läpi ilman mitään sen kummempaa vaivaa. Raskausoireet ovat siis hyvin yksilöllisiä eikä ole mitään tiettyä syytä, miksi joillakin ne ilmenevät voimakkaammin ja joillakin lievemmin. Tästä syystä raskausoireita on aivan turha yrittää verrata toisiinsa. Niistä puhuminen on kuitenkin tärkeätä ja, let’s face it, aika kiehtovaa. Ainakin minulle, toisten odottajien kanssa käydyt keskustelut ovat antaneet sekä mielirauhaa, vertaistukea että lohtua. Päätin siksi koota tähän blogipostaukseen minun kokemukseni alkuraskauden oireista, sensuroimattomana ja suorapuheisesti. Aloitetaanpa sillä kaikista pahimmalla, eli raskauspahoinvoinnilla.

Pahoinvointi

Pahoinvointi ja oksentelu, joka ilmenee kolmella neljästä raskaana olevasta alkuraskauden aikana, on ehkä yksi yleisimmistä raskausoireista. Tai ainakin niistä kaikista ”tunnetuin”. Olemme kaikki nähneet ne leffat, jossa naishenkilö yhtäkkiä juoksee vessaan oksentamaan ja tiedämme heti ilman mitään suurempaa selitystä, mistä on kyse. Näin ajattelin pitkään raskauspahoinvoinnin olevan. Jatkat normaalia elämää, käyt töissä ja tapaat kavereita. Ainoa ero on, että käyt aina siinä välillä vessassa vähän oksentelemassa ja sitten olet taas kuin ennallaan. Joo ei. Tai ei ainakaan minun kohdallani (eikä kylläkään rakkaan ystäväni kohdalla, joka oksensi ihan koko ajan, ihan missä vaan jopa 20 raskausviikkoon asti). Itse en oksentanut, kuin kerran koko pahoinvointijakson aikana ja se, että en oksentanut, oli itse asiassa minulle se kaikista pahinta. Annas, kun selitän.

Vertailin edellisessä blogipostauksessani raskauspahoinvointia oksennustautiin, tarkemmin sanoen siihen tunteeseen, mikä sinulla on juuri ennen, kun oksennat. Ainoa ero on, kuten jo yllä mainitsin, että et vaan koskaan oksenna. Et siis ikinä saa sitä hetken helpotusta, mitä oksennus sinulle antaa, vaan se kaikista inhottavin tunne pysyy sinussa ihan koko päivän. Joka ikinen minuutti. Joka ikinen tunti. Kuusi viikkoa putkeen. Joten samalla tavalla, kuin oksennustaudissa ollessa, en pystynyt muuhun, kuin makaamaan. Välillä jopa istuminen tuntui aivan mahdottomalta. Valehtelisin, jos sanoisin, etten itkenyt näiden kuuden viikon aikana. Samalla tieto siitä, että niin kauan, kuin minä voin huonosti vauvat voivat hyvin, sai minut jaksamaan. Loppujen lopuksi millään muulla ei ollut merkitystä, kunhan vaan kaksosilla oli kaikki hyvin.

Raskausoireet alkuraskaus

Huimaus

Raskauspahoinvoinnin lisäksi, toiseksi hankalin oire ensimmäisen kolmanneksen aikana oli huimaus. Huimaus oli myös se toinen tekijä, joka pakotti minut sängyn pohjalle. Saatoin saada sellaisia ”kohtauksia”, jolloin kaikki pimeni, en nähnyt mitään ja koko kroppani muuttui yhtäkkiä täysin veltoksi. En voinut muuta, kuin maata silmät kiinni, kunnes kohtaus meni ohi. Yleensä nukahdin siinä samalla, mikä onneksi helpotti tilannetta.

Väsymys

En voi sanoa, että olisin kärsinyt hirveästi siitä, että oli väsynyt. Olin kylläkin erittäin väsynyt viikkoon 16 asti, mutta se ei tuntunut niin pahalta näiden kahden edellisten oireiden rinnalla. Ja, kun makasin joka tapauksessa enimmäkseen sohvalla, niin ei varsinaisesti haitannut, että olin todella väsynyt.

Raskausoireet alkuraskaus

Unettomuus

Samalla, kun olin super väsynyt päivällä, en pystynyt nukkumaan yöllä, vaan kärsin unettomuudesta viikosta viisi viikkoon kaksitoista asti. Nukahdin kyllä aivan uupuneena klo kymmenen, mutta heräsin kaksi tai kolme tuntia myöhemmin enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua ollenkaan. Unettomuus liittyi varmaan osittain siihen, että makasin sängyssä myös koko päivän enkä saanut tarpeeksi liikuntaa ja raikasta ilmaa. Heti, kun pahoinvointi alkoi hellittämään ja pääsin liikkumaan, myös uniongelmat hävisivät.

Muuttuneet ruokamieltymykset

En sanoisi, että minulla on ollut mitään super isoja himoja tai erikoisia ruokamieltymyksiä tähän mennessä, vaan on enemmän ollut kyse siitä, mitä en ole pystynyt syömään. Ensimmäinen merkki raskauspahoinvoinnista oli se, kun minun suosikkikeksini yhtäkkiä alkoivat ällöttämään minua niin paljon, että ne oli pakko heittää kaapista roskikseen. Sen jälkeen seurasi periaatteessa kaikki makeiset, leivokset ja jäätelöt, sitten kahvi ja myöhemmin myös kaikki muu ruoka. Muistan, että jopa jääkaapin oven avaaminen oli vastenmielistä puhumattakaan ruokakauppaan meneminen. Pahimman pahoinvoinnin aikana ruokavalioni koostui ranskiksista ja vaaleasta mikroleivästä. Onneksi ruokahalu palasi saman tien, kun pahoinvointi loppui. Kahta asiaa en tosin ole vieläkään pystynyt laittamaan suuhuni, nimittäin kahvia ja niitä hemmetin suosikkikeksejä.

Raskausoireet alkuraskaus

Turvonneisuus

Minulla vatsa turposi jo todella aikaisin enkä ole raskausviikosta viisi lähtien pystynyt käyttämään mitään omia farkkuja tai housuja. Koska makasin tähän aikaan suurimman osan omissa oloissani tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Käytin verkkareita ja löysiä shortseja ja kun vihdoin pystyin menemään takaisin töihin vaihdoin verkkarit löysiin mekkoihin. Vatsan koko vaihteli myös todella paljon päivän aikana. Aamulla vatsa oli vielä aivan normaali, mutta kasvoi ja turposi päivän aikana pieneksi palloksi. Tietyllä tavalla tykkäsin siitä, että vatsa oli vähän turvonnut, koska odotin siinä vaiheessa todella paljon sitä, että raskausvatsa alkaisi jo näkymään.

Ilmavaivat

Mitä näistä nyt voisi kirjoittaakaan? Tiedämme kaikki, miten ”mukavat” ilmavaivat ovat ja raskauden aikana niitä ei vaan pysty välttämään. Välillä niitä ei pysty edes kontrolloimaan. Suolisto on vaan niin sekaisin siinä alussa kaikista muutoksista. Itse en ottanut näistä sen suurempaa stressiä (ehkä siksi, että oli kesäloma), mutta välillä ne olivat valitettavasti aika kivuliaita. Onneksi myös ilmavaivat helpottuivat ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.

Raskausoireet alkuraskaus

Nenän tukkoisuus

Nenän tukkoisuus on vaiva, josta olen kärsinyt koko raskauden aikana ihan tähän päivään asti, eikä helpotusta näytä tulevan. Päivällä nenä pysyy onneksi auki mutta heti, kun lasken pääni tyynylle illalla, se menee aivan tukkoon ja tuntuu, kun minulla olisi vuosisadan nuha. Olen oppinut elämään (nukkumaan) sen kanssa, mutta välillä tulee niitä öitä, kun makaan valveilla tunti tunnin jälkeen ja tuntuu, kun en saisi ilmaa. Ja pahinta on, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä avuksi.

Nenäverenvuoto

Raskausaikana pintaverenkierto kiihtyy ja limakalvot ovat tavallista herkemmät, joten nenäverenvuodot ovat myös silloin yleisempiä. Itse en ollut tästä koskaan kuullutkaan ja pelästyin ihan kunnolla, kun yhtäkkiä eräänä aamuna nenästä alkoi vuotaa runsaasti verta. En nimittäin tavallisesti saa nenäverenvuotoja melkein koskaan. Onneksi serkkuni, jonka seurassa olin silloin, oli tietoinen tästäkin raskausoireesta ja pystyi nopeasti rahoittamaan minua.

Raskausoireet alkuraskaus

Jatkuva nälkä

Se alkoi ehkä viikolla viisi, se jatkuva pohjaton nälkä. Oli syötävä 45 minuutin välein tai muuten pahoinvointi paheni huomattavasti. Samalla, syöminen oli se kaikista viimeinen asia, mitä halusi tehdä. Mutta, koska valinnanvaraa ei ollut, vedin kerran tunnissa vastenmielisesti rakkaan mieheni tuomia ruokia ja välipaloja nassuun. Välillä itkien, välillä ei.

Valkovuoto

Tämä vaiva, on ehkä näistä kaikista se ärsyttävin. Ei pahin, mutta ärsyttävin. Kun kerrankin yhdestä riesasta pääsee hetkellisesti eroon, eli kuukautisista, ne korvataankin toisella, nimittäin lisääntyneellä valkovuodolla. Ja tämä runsas valkovuoto ei siis mitenkään vaivaa vaan kerran kuukaudessa, vaan ihan päivittäin. Muistan, kun Hei baby -podcastissa puhuttiin juuri tästä ja juontajat ketoivat, että he raskauden aikana ensimmäistä kertaa ymmärsivät pikkuhoususuojan tarkoituksen ja että ilman sitä ei silloin ulos menty. Voin niin sata prosenttisesti samaistua tähän ja kuvailisin sitä yhdellä ainoalla sanalla: ÄRSYTTÄVÄÄ.

Raskausoireet alkuraskaus

Vatsakivut

Näistä vaivoista en usko, että kukaan raskaana oleva välttyy enkä edes tiedä, että haluaisiko kukaan? Vaikka vatsaa pistelee, vihloo, nipistää ja välillä ihan sattuu, se tuntuu mielestäni jotenkin turvalliselta tietää, että siellä tapahtuu jotain, että lapset kasvavat ja voivat hyvin. Edellyttäen tietysti, että kivut eivät ole vaarallisia tai sietämättömiä.

Itkukohtaukset

Olen aina ollut aika herkkä itkemään mm. leffoja ja söpöjä eläinvideoita katsellessa, mutta alkuraskauden aikana se herkkyys meni ihan jollekin toiselle levelille. Itkin oikeasti ihan kaikelle ja suurin osa ajasta en edes tiennyt miksi. Yksi kaikista absurdimmista tapauksista oli yksi ilta, kun selvitin Googlesta USA:n Pacific Coast Trail -vaellusreitin pituutta ja aloin itkemään, kun yritin kertoa vastauksen Olegille. Olen jälkeenpäin jotenkin analysoinut sen niin, että alitajuntani alkoi siinä samalla muisteleman minun lapsuuden kesiäni USA:ssa, jonka seurauksena herkistyin.

Loppujen lopuksi..

Loppujen lopuksi, ajattelen kuitenkin, että olen päässyt suhkot helpolla. Raskausoireet olisivat voineet olla pahemmat. Vaikka pahoinvointi oli rankkaa, en kärsinyt hyperemeesistä ja oireet loppuivat täysin viikkoon 16 mennessä. Olen myös kuullut todella pahoista migreeneistä, sairaan kipeistä rinnoista, jatkuvasta tiputteluvuodoista ja epämukavasta ummetuksesta ym., joista olen onneksi välttynyt. Nyt pahoinvoinnin loputtua, viimeiset neljä viikkoa ovat suorastaan olleet maagisia. Iho on pysynyt todella hyvässä kunnossa, kynnet ovat vahvistuneet ja hiukseni eivät likaannu yhtä usein, kuin ennen. Energiaa on myös ollut ihan eri tavalla taas (vaikka vieläkin nukahdan iltaisin viimeistään klo 22). On selkeästi syy, miksi toista kolmannesta kutsutaan raskauden parhaaksi ajaksi.